Matkustaminen Suomessa ei ole pelkkää siirtymistä paikasta toiseen. Se on hidasta uppoutumista maisemaan, jossa tapahtuu vähän, mutta tuntuu paljon. Lentokentät ovat toimivia, junat täsmällisiä, mutta ne jäävät kiusallisen kauas siitä Suomesta, joka ei pidä melua itsestään. Se odottaa metsänreunassa, sivutiellä, järven laiturilla, johon ei pysähdy mikään aikataulu – paitsi sinun.
Auton vuokraaminen ei ole pelkkä käytännön ratkaisu, vaan kulttuuriteko: pieni kapina aikatauluja ja ruuhkakeskuksia vastaan. Se antaa mahdollisuuden ajaa hiljaisuuteen, kääntyä väärään suuntaan ja löytää sieltä jotakin oikeaa.
Tässä kuusi paikkaa, joihin pääsee ilman autoakin – mutta joissa Suomi todella aukeaa vasta, kun pysähdyt sinne, missä kartta loppuu ja kokemus alkaa.
1. Porvoo – como una vieja fotografía que huele a azúcar y a un árbol centenario
Porvoo ei ole vain kaunis. Se on häpeämättömän romanttinen. Kujat näyttävät siltä, kuin ne olisi maalattu lempeällä kädellä, ja Runebergin torttu ei ole pelkkä leivos, vaan jälkimaku menneisyydestä. Mutta todellinen taika alkaa, kun jatkat matkaa. Autolla. Kohti rannikkoa, jossa Loviisa hengittää merituulen tahtiin ja aika kävelee paljain jaloin.
2. Koli – maisema, joka näkee meidät, vaikka me emme näe itseämme
Koli ei ole kohde – se on kohtauspaikka luonnon ja alitajunnan välillä. Ne vaarat, ne siniset järvet, se maisema, jonka äärellä suomalainen mieli tuntuu aina vähän paljaammalta. Kolille ei pääse sattumalta. Se vaatii vaivannäköä, nousua, serpentiiniteitä, joilla hiljaisuus kasvaa äänekkääksi. Mutta perillä: hengähdys, jota ei voi sanoin mitata.
3. Ahvenanmaa – saaristo, jossa kiire unohti kellonsa kotiin
Kun lautta lipuu Turun saariston halki, syntyy tunne, että maailma on toisenlainen. Mutta vasta kun astut autoon ja ajat pitkin hiekkateitä, se toinen maailma puhuu sinulle. Punaiset kalliot, kirkot kuin hiljaisia muistiinpanoja ja maisemat, jotka eivät kysy huomiota, mutta saavat sen silti. Maarianhaminassa voi yöpyä – mutta ilman autoa jää ulkopuolelle. Saaristo ei juokse ketään kiinni.
4. Lapin tunturit – siellä, missä valo ei koskaan käyttäydy kunnolla
Lapissa tie ei vie perille – se on perillä. Kilpisjärven kylmyys tuntuu poskilla, mutta myös sielussa. Revontulet eivät seuraa aikataulua, ja porot ylittävät tien silloin kun haluavat, ei silloin kun sinä haluat. Vuokra-auto on siellä kuin oma laavu pyörillä: suojaa, vapautta ja mahdollisuus pysähtyä juuri silloin, kun taivas menee rikki väreistä.
5. Saimaa – vesi, joka muistaa enemmän kuin kukaan meistä
Saimaan rannoilla ei kuulu kiire, vaan kajakin ääni ja sataman huokaus. Savonlinna, Punkaharju, Mikkeli – nämä eivät ole pelkkiä pisteitä kartalla, vaan lauseita järven kirjoittamassa runossa. Autolla voit ajaa sellaista tahtia, että huomaat, miten sumu nousee ennen aamua ja norppa katoaa ennen kuin ehdin huutaa: katso!
6. Hailuoto – kun saari muuttuu hiljaisuuden muodoksi
Jos saari voisi hengittää, se tekisi sen Hailuodon tavalla: hitaasti, syvään, luonnon tahtiin. Sinne ei mennä ohimennen. Sinne mennään pysähtymään. Autolla saavut hiekkateille, joita tuuli silittää. Näet majakan, joka on nähnyt enemmän kuin me koskaan ehdimmekään. Ja kuulet sen, mitä kiire ei koskaan kuule: meren sisäisen rytmin.
Auto ei vie pois reitiltä – se tuo perille
On helppo ajatella, että tie on vain väline. Mutta Suomessa tie on kohde. Vuokra-autolla saat luvan eksyä, kiertää, pysähtyä ilman syytä – ja juuri siksi löytää jotakin, mitä et osannut etsiä. Paras matkakohde ei aina ole paikka, vaan tunne, joka syntyy matkalla.
Missä aiot eksyä seuraavaksi?